Neuvola kuulumisia

Meillä oli viime viikolla Ompun 1kk neuvola. Omppu kasvaa hyvin ja nyt ainakin tiedän että voin huoletta jatkaa imettämistä. Omppun mitat on 4760g (3560g) painoa 56cm (47cm) pituutta, suluissa on syntymämitat. Hän on iso tyttö jo! Neuvolalääkäri kehu kovasti tyttöä, sanoi että on onnellisen ja tyytyväisen näköinen tyttö. Häneltä loksahti myös suu auki, kun näki miten hyvin omppu kannattelee päätänsä. Kehui myös sitä miten hyvin hän on kasvanut. Omppu kannattelee jo päätänsä hyvin ja on ruvennut viihtymään leikkimatolla. Huomaa että omppu tarvitsee jo erinlaisia virikkeitä eikä viihdy enään vaan sylissä. Koliikki keinu ja ihan perus sitteri on ollut myös tosi kovassa käytössä. Päivittäin käydään vainuilemassa ja koitetaan tehdä joka päivä jotain. Omppu nukkuu välillä tosi hyvin ja välillä on niitäkin öitä milloin herätään tunnin välein kitisemään ja syömään. Meillä on ruvettu myös vähän jokeltelemaan, hymyileemään ja kiljahtelemaan. Yleensä aamuisin tyttö on yhtä hymyä <3 Sunnuntaina ompulle tuli 6vkoa täyteen, aika menee niin nopeasti. Justhan mä vasta olin raskaana?! Mulla olis tänään itselläni ollut neuvolassa jälkitarkastus, mutta hupsista vaan enhän mä sinne muistanu mennä. Mulla on nyt lähtenyt melkeen kaikki raskauskilot pois, enää 2 kg tiputettavaa (jos sekin ei ole jo tippunut). Meinasin jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kuntoilemaan, jos jaksan ja löydän siihen aikaa :D Ainahan mä voin käydä vaunulenkeillä ja jumpata vauvan kanssa kotona. Mun kroppa on nyt melkein samassa kunnossa kun ennen raskautta, niin en ota paineita nyt siitä :)

Myös sellainen muutos meidän elämään on tullut, että eletään nykyään vain kahdestaan. Hyvin me pärjätään näinkin, ehkä jopa paremmin kuin ennen :)

xoxo Doris

Synnytyskertomusta

Mulla on vähän jäänyt tänne tän synnytystarinan kirjottaminen, mut nyt mä päätin ryhdistäytyä ja tulla kirjottamaan sen tänne. Saatan vaikuttaa vähän sekavalta, nimittäin meillä on ollut pikkuisella jo toista vuorokautta pahoja masuvaivoja ja siitä johtuen meidän vanhempien uni on jäänyt tosi vähälle.

Mulla oli laskettu siis 6.3 ja luulin jo etten ikinä synnytä. 7.3 mulla rupes olee jos tosi tuskanen olo ja en sit nukkunukkaan ennen kun lapsi oli pihalla. 8.3 Menin äippäpolille käyrille, mut lähetettin vielä kotiin ja annettin ohjeeksi että pitää mennä juoksemaan rappusia. Sit mun olo rupes oikeesti olee tuskanen klo 2 aikaan yöllä, ja lähettiin synnärille. Kärvistelin siin käyrillä hetken ja sain piikin kankkuun. Sit pääsinki jo ammeesee, sen jälkeen mun supparit muuttu taas tosi epäsäännölliseks ja sain nukuttuu sen takii hetken, kun en kumminkaan ollu pariin vuorokauteen nukkunu kunnolla. Noin klo 14 siirryytiin sit sinne itse synnytyssaliin ja sain ilokaasua helpottamaan mun kipuja, se autto tosi hyvin. Sit supistukset rupes käymään kivuliaammiks, mul ei ollu lapsivedet viel menny joten päätettiin, että nyt laitetaan epiduraali ja sit puhkastaan kalvot ja laitetaan vauvan päähän joku antura et voidaan seuraa vauvan jaksamista ja olotilaa paremmin. Sit rupes jossain vaiheessa vauvan sydänäänet laskemaan supistusten aikana ja kätilö päätti et mulle laitetaan sellanen tippa joka vauhdittais synnytystä ja tekis supistuksista voimakkaampia. Sit mua rupes sattumaanki ja paljon. Kätilö tarkisti tilanteen ja sano et nyt ruvetaan ponnistamaan et pää näkyy jo, siin meniki sit sen 10 min ja vauva oli pihalla. En saanu repeämiä vaan pari nirhaumaa mihin sit laitettin pari itsestään sulavaa tikkiä. Hetki oltiin vielä salissa ja sit siirryttiin osastolle nukkumaan. Synnytys oli mun mielestä helppo ja itseasiassa se oli ihan kivaa, eli voisin synnyttää vielä uudestaan :) Pikkuinen tuli siis maailmaan 9.3 klo 21.41. Apgar pisteet oli 9 ja 10. 

Kotiin päästiin 11.3 aamulla ja nyt ollaan jo kuukauden ikäisen pienen lapsen maailman onnellisimpia vanhempia <3 Kuvat on otettu sairaalasta, tuoreempia kuvia voin laittaa seuraavaan postaukseen kun sellasen kerkiin kirjoittaa, nimittäin mun kaiken aikani ja huomioni vie tuo ihana pikkuinen prinsessa <3

Postaus on kirjoitettu taas puhelimella, koska se koneelle meneminen on mulle vaan niin ylitsepääsemätöntä. 

Xoxo Doris