Synnytyskertomusta

Mulla on vähän jäänyt tänne tän synnytystarinan kirjottaminen, mut nyt mä päätin ryhdistäytyä ja tulla kirjottamaan sen tänne. Saatan vaikuttaa vähän sekavalta, nimittäin meillä on ollut pikkuisella jo toista vuorokautta pahoja masuvaivoja ja siitä johtuen meidän vanhempien uni on jäänyt tosi vähälle.

Mulla oli laskettu siis 6.3 ja luulin jo etten ikinä synnytä. 7.3 mulla rupes olee jos tosi tuskanen olo ja en sit nukkunukkaan ennen kun lapsi oli pihalla. 8.3 Menin äippäpolille käyrille, mut lähetettin vielä kotiin ja annettin ohjeeksi että pitää mennä juoksemaan rappusia. Sit mun olo rupes oikeesti olee tuskanen klo 2 aikaan yöllä, ja lähettiin synnärille. Kärvistelin siin käyrillä hetken ja sain piikin kankkuun. Sit pääsinki jo ammeesee, sen jälkeen mun supparit muuttu taas tosi epäsäännölliseks ja sain nukuttuu sen takii hetken, kun en kumminkaan ollu pariin vuorokauteen nukkunu kunnolla. Noin klo 14 siirryytiin sit sinne itse synnytyssaliin ja sain ilokaasua helpottamaan mun kipuja, se autto tosi hyvin. Sit supistukset rupes käymään kivuliaammiks, mul ei ollu lapsivedet viel menny joten päätettiin, että nyt laitetaan epiduraali ja sit puhkastaan kalvot ja laitetaan vauvan päähän joku antura et voidaan seuraa vauvan jaksamista ja olotilaa paremmin. Sit rupes jossain vaiheessa vauvan sydänäänet laskemaan supistusten aikana ja kätilö päätti et mulle laitetaan sellanen tippa joka vauhdittais synnytystä ja tekis supistuksista voimakkaampia. Sit mua rupes sattumaanki ja paljon. Kätilö tarkisti tilanteen ja sano et nyt ruvetaan ponnistamaan et pää näkyy jo, siin meniki sit sen 10 min ja vauva oli pihalla. En saanu repeämiä vaan pari nirhaumaa mihin sit laitettin pari itsestään sulavaa tikkiä. Hetki oltiin vielä salissa ja sit siirryttiin osastolle nukkumaan. Synnytys oli mun mielestä helppo ja itseasiassa se oli ihan kivaa, eli voisin synnyttää vielä uudestaan :) Pikkuinen tuli siis maailmaan 9.3 klo 21.41. Apgar pisteet oli 9 ja 10. 

Kotiin päästiin 11.3 aamulla ja nyt ollaan jo kuukauden ikäisen pienen lapsen maailman onnellisimpia vanhempia <3 Kuvat on otettu sairaalasta, tuoreempia kuvia voin laittaa seuraavaan postaukseen kun sellasen kerkiin kirjoittaa, nimittäin mun kaiken aikani ja huomioni vie tuo ihana pikkuinen prinsessa <3

Postaus on kirjoitettu taas puhelimella, koska se koneelle meneminen on mulle vaan niin ylitsepääsemätöntä. 

Xoxo Doris