Paljon on asioita taas tapahtunut ja meidän elämäkin muuttunut siinä samalla paljon. Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla onnellinen, ja oikeesti tyytyväinen omaan elämäänsä. Nimittäin nyt pitkästä aikaan MÄ OLEN ONNELLINEN. Enkä anna kenenkään viedä tätä onnea multa pois. Tätä on itsekkin jotenkin tosi vaikea uskoa, mutta mä oikeesti olen tosi tyytyväinen siihen mihin suuntaan mun elämä on menossa, ja siihen mitä ihmisiä mulla on näiden kaikkien kommelluksien kautta tarttunut mukaan mun elämään. Välillä mua pelottaakin ihan tää fiilis ja tekis mieli piilottaa muilta näkyvistä tää mun oma onni ja hyvä fiilis. No ehkä mäkin olen tän ansainnut, ja Olivia ainakin on ansainnut onnellisen äidin :) Tätä asiaa mä en enempää ainakaan vielä tänne kirjottele, vain ne ihmiset jotka on joka päivä mukana mun elämässä tietää syyt tähän mun yyber iloiseen elämän asenteeseen ja onnellisuuteen. Mä avaan tätä asiaa teille muille myöhemmin.
Huomenna on Olivian 8kk neuvola. Mua jännittää tosi paljon nähdä, miten tyttö on kasvanut 2kk aikana. Viimeeksi oltiin 6kk neuvolassa, ja Olivia oli kasvanut ja kehittynyt upeasti ja juurin sitä tahtia mitä pitääkin. Nyt kun ei olla 2kk käyty, niin mua huolettaa onko painoa/pituutta tullut tarpeeksi. Olivia kyllä syö hyvin, välillä vaan tulee sellaisia kausia milloin ruoka maistuu huonommin ja ollaan kiukkuisempia. Sekin johtuu varmaankin vaan siitä, että Omppulle tullut aina samaan aikaan hampaita. Nyt meiltä löytyy kaksi alahammasta, kaksi ylähammasta ja se yksi kulmahammas joka ei tänäkään päivänä ole kasvanut siitä mihinkään. Mä oon päätynyt siihen loppu tulokseen et se ei ehkä ookkaan hammas, kun ei se siitä mihinkään kasva :D Olivian kehitys mua ei taas huoleta ollenkaan. Olivia kehittyy tosi kovaa vauhtia ja jopa nopeammin mitä suurinosa ikäisensä. Meillä kävellään jo tukea vasten, ja seistään jo hetki ilman tukea. Meillä kiipeillään myös ja ihan just Olivia ottaa ensiaskeleet ilman tukea. Mua ihan hirvittää toi miten nopeasti Olivia kehittyy, ja niitä haavereitakin sattuu. Olivia ei yhtään osaa varoa, ja mä koitan olla rajottamassa ettei nyt ihan joka paikassa kiipeiltäis. Tottakai haaverit ja muut kuuluu tähän aikakauteen, mutta ainakin mä voin yrittää minimoida ne :). Olivia osaa myös sanoa jo MAMMA ja välillä oon sen suusta kuullu myös PAPPA. Mammaa Olivia hokee koko ajan, ja varsinkin jos on joku hätänä tai ollaan jotain vailla. Pappaa Olivia sanoo yleensä silloin, kun on ollut isänsä kanssa. Eli sielläkin on vissiin kova yritys saada Omppu oppimaan se sana.
Olivia on tosi vilkas ja sosiaalinen persoona. Yleensä yhtä hymyä koko tyttö, ja näyttää kyllä myös mitä tuntee. Kiihtyy nollasta sataan ja myös sadasta nollaan nopeasti. Luonteeltaan Olivia on täydellinen kopio musta, ja ulkonäön tyttö on perinyt isältään. Olivia ei vierasta yhtään ihmisiä, ainakaan vielä.
Me tehdään joka päivä hirveesti kaikkea ja meillä käy paljon kylässä ihmisiä, sen takia ehkä tuo vierastuskin ei ole tullut niin pahana missään vaiheessa. Ulkoillaan joka päivä ainakin sen verran, että käydään kaupassa. Yleensä käydään myös puistoilemassa, sateisina päivinä leikitään enemmän sisällä, maalataan, taiteillaan ja muuta sellaista. Nukkuminen meillä on vieläkin tosi vaikeaa ja on öitä milloin Olivia herää 15min välein kitisemään, pyörimään ja hyörimään. Jonain öinä Omppu herää vähemmän, mutta yleensä on vain noita vaikeita öitä. Ehkä sekin helpottaa ajan kanssa, ainakin mä toivon niin. Meinasin neuvolassa sanoa tuosta nukkumisesta, ehkä sieltä saa neuvoja siihen. Kaikki kotikonstit olen yrittänyt, mutta unikouluun musta ei ainakaan vielä ole. Olivia on tosi levoton nukkuja, ja mä itse herään koko ajan myös siihen kun toinen potkii, pyörii, huokailee, kääntyilee ja vääntyilee. Silti mä jaksan joka aamu herätä ihan hyvin, enkä tunne enää sellaista ylivoimaista väsymystä, niinkuin alkuaikoina. Mun adhd auttaa varmaan hirveästi siihen asiaan, että mä oikeesti vaan silti jaksan touhuta, enkä jää kotiin makaamaan, vaikka mua väsyttäiskin.
Imetystä mä oon vähentänyt, mutta sitä mä en vielä aijo lopettaa. Meinasin imettää ainakin siihen 1 ikävuoteen asti, eikä sen silloinkaan vielä tarvitse loppua jos siltä tuntuu, että haluan jatkaa. Imetys on mun mielestä vaan niin paljon parempi, kuin korvikkeen antaminen. Se on halvempaa, helpompaa ja parempi lapselle. Sen vähentyminen harmittaa mua tosi paljon, mutta Olivian hampaiden tulon, levottomien öiden, ja kiinteiden syömisen takia oli parempi myös aloittaa korvikkeiden antaminen. Yöt on helpottunut huomattavasti, ja myös päivät. Imetys on alusta lähtien sujunut mulla hyvin. Isoja ongelmia ei ole ollut, enkä mä kauheesti ole neuvojakaan tarvinnut. Nyt kun niitä hampaitakin on tullut, on välillä puremisen kanssa ollut ongelmia.. Sekin helpottaa aina ajoittain. Imetyksestä mulla on tulossa erillinen postaus, joten ei siitä sen enempää.
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa...
xoxo Doris
