Valehtelulla on lyhyet jäljet

Aarggh miten voikaan olla ihminen tyhmä. Onneks nyt kaikki asiat selvisi ja voin jatkaa tästä hyvillä mielin. Miten voi ollakkaan, että yksi ihminen saa manipuloitua ja kusetettua niin monta ihmistä samaan aikaan. 

Selvisipä, että tämä meidän isi ihminen olis sit taas kusettanu mua päin naamaa ja ei vaan mua, myös tätä toista naista. Ja ei ollu kerrasta kyse vaan monta kuukautta pääs näin tapahtumaan. Luojan kiitos oli taas niitä ystäviä, jotka piti mun pään kasassa. Ja onneksi tämä toinen nainen oli kans fiksu. Saatiin selvitettyä eka yhdessä asiat ja sit myös Olivian isän kanssa. Ehkä vielä joku päivä tämä herra kusipää ymmärtää mitä menetti. Sinne meni tapaamisoikeudet lapseen, valehtelun takia. Ja sinne meni se yhteen palaminen. Sillä nyt voin sanoa EI ENÄÄ IKINÄ. Mä en oo ikinä kokenu niin hyvää fiilistä, kun eilen. Menin tän toisen naisen luo (Anna) ja siellä me sit yhdessä juteltiin asiat puhki. Anna pyys tän herra kusipään hakemaan tavaroitaan ja BOOM! Siin me oltiin, vaatimassa selitystä. Oli muuten hiljaista herraa. Ei irronnut herralta edes anteeksipyyntöä vaan toinen hymyili koko sen ajan. Eikä selitystä asiaan löytynyt. Tän kaiken jälkeen me mentiin sit Annan kanssa käymään Seolla yhdillä, ihan vaan sen kunniaks et päästiin tollasesta paskasta eroon. Pahinta tässä on se, että mua ja Annaa on kusetettu monta kuukautta. Ja tämä kusipää on laittanut muutkin valehtelemaan meille, myös Olivian kummit, isovanhemmat, kaikki. Miten voikaan valita näin huonoja ihmisiä oman lapsensa elämään, noh onneksi Olivia on vielä niin pieni. Asiat kerkiää korjaantua vielä, ja Olivian ei tarvitse enää nähdä näitä ihmisiä. Luojan kiitos. 

Ja jotain hyvääkin tästä jäi, mä sain uuden ystävän <3 Meillä on Annan kanssa paljon yhteistä, ja joo nyt ei oo enää mies yhteinen :DD Ja mä uskon, että me tullaan Annan kanssa tästä edespäin viettämään aikaa yhdessä. Varsinkin nyt kun tiedän, että Annakin on ollut Olivian elämässä mukana.

Ja ihan kaikille tiedoksi, ne jotka tuntee tämän herra kusipään mistä mä tässä puhun. Äläkää uskoko MITÄÄN mitä hän sanoo. En olis ikinä voinu kuvitella tälläistä. Mut onneksi asiat selvisi, ja se ihminen ei ollutkaan se keneksi sitä luulin. Hän on täys sekopää ja mä toivon että hän sai hakemaansa apua. Musta tuntuu että mä olenkin elänyt narsistin kanssa nämä kolme vuotta, tai no ainakin sellasia piirteitä löytyy kovasti. Mua on mustamaalattu pitkin Porvoota ja haukuttu sekopääksi. Tällä kertaa en ollut minä se paha ihminen vaan juuri tämä toinen. Tää 3 vuotta tän ihmisen kanssa on ollut täyttä helvettiä, mutta nyt se on ohi. Mun ei onneks tarvii olla enään missään tekemisissä tän ihmisen kanssa, ei vaikka meillä on lapsi. Mä en luota tähän ihmiseen ennenkuin se on saanut ammattiapua, joten en voi lastanikaan antaa nähdä. Ties mitä siellä tapahtuu mitä mulle ei kerrota. Ja joo niinhän oli tapahtunut. 

Nyt menee varmaan pieni hetki, ennenkuin opin luottamaan keneenkään. Koska jotenkin mä luotin tähän yhteen ihmiseen niin syvästi, ja oikeesti uskoin sen mitä se puhu. En olis ikinä voinu kuvitella, että siitä paljastuu tälläisiä asioita. Miten voikaan olla ihminen noin läpimätä?? Huhu. Tässä taas nähtiin miten toimii ns. vapaakasvatus. Ja joo mä aijon kasvattaa tyttäreni päinvastoin, ja pitää kaukana noin kieroista ihmisistä. 

Niin ja sinä yksi ihminen, jos luet tätä. Toivottavasti opit jotain, ja jäitä housuihin ;)

Xoxo doris

Olivian neuvolakuulumisia :)

Olivian 4kk neuvola meni hyvin :) Meidän oma neuvolatäti oli lomalla, joten meillä oli tällä kertaa eri kuin yleensä. Sen jälkeen mentiin neuvola lääkärille ja hänenkin mielestä kaikki oli ok :) Tyttö kasvaa hyvin keskikäyrällä ja ei löytynyt mitään mistä valittaa. Eli kiinteitä ruokia aletaan miettimään vasta kun 6kk ikä alkaa häämöttämään. On kuullemma suloinen ja tosi vahva tyttö, itku pääs ainoastaan kun neuvolatäti nosti puntarille. Sekin vaan varmaan sen takia kun mamma katos näköpiiristä. Mä oon kuullu niin paljon kauhutarinoita noista käyristä ja neuvola tädeistä, et oon ihan yllättynyt miten meillä on kaikki mennyt aina niin hyvin. Raskausaikana mä vähän jo valmistauduin siihen, että siellä ei varmasti olla tyytyväisiä sitten mihinkään. Mutta me taas ollaan saatu vaan positiivista palautetta Olivian kasvusta ja kehityksestä :) Sekin varmaan riippuu ihan mikä neuvolatäti sattuu omalle kohdalle, eli meillä on käynyt hyvä tuuri :)

Mitat:

Paino 6960g

Pituus 64.3cm

Mä pääsin tänään myös ihan yksin kauppaan ja sain siivota rauhassa :) Olivia oli kumminsa kanssa sen aikaa. Tuli muuten tarpeeseen ja nyt on myös ihanan siisti koti <3 Mua rupee muutenkin ahdistamaan jos kotona on edes vähän sotkuista, niin nyt pääsin sit siivoomaan oikein kunnolla kaapit ja kaikki. Onneksi Olivialla on noin ihana kummi, älyää milloin mä tarvitsen vähän vapaa-aikaa :)

Me mennään Olivian kanssa nyt nukkumaan. Olivia kuitenkin herää taas aamu 5 leikkimään, niinkuin tänäkin aamuna :) 

Xoxo doris

Rauhallinen maanantai

Mun on jo vähän aikaa pitäny tänne tulla kirjottelemaan, mutta mä en vaan tiedä mistä. Ei siinä mulla olis asioita miljoonia tai no ainakin satoja, mutta mistä mä sit aloittaisin. En halua kuitenkaan tunkea kaikkea samaan postaukseen, siitä ei tulis mitään muuta kun vaan kauhea sekamelska. Ensinnäkin mä haluan kiittää ihmisiä, jotka tuli juttelemaan mulle sen mun edellisen postauksen takia. Te olette ihania, kiitos <3 

Meillä on huomenna Olivian 4kk neuvolalääkäri. Vähän jännittää, kuinkahan paljon tyttö on taas kasvanut. Jotkut Olivian ikäset on stopannu nyt taas kasvunsa kokonaan, se ei olis kiva ;/ Mä huolestun aina niin pienestä, ja sit mua saakin olla rauhoittelemassa. Tuo tyttö on vaan mulle niin mahdottoman tärkeä <3 

Mulla on ollu ajatukset tosi sekavat nyt lähiviikkoina. Ehkä tää on nyt sitä, kun todellisuus iskee. Se, että me ollaan kahdestaan ja jatketaan niin lopullisesti. Mä oon itsekkin sitä mieltä, että niin on parempi. Mun on parempi olla näin, ja sitä mukaa myös Olivian. Tottakai sitä kaipaa jonkun, kenen kanssa tätä arkea elää. Mutta ehkä se onkin joku muu, joku ketä en oo vielä tavannut(?). Mulla on elämä vielä edessä, ei se lopu siihen kun lapsi saadaan. Mä olen 18 vuotias ja hei on mun lapsella isäkin. En mä ole koko päiväisesti kiinni siinä, taino sanotaanko koko viikkoisesti. On mulla vapaa päiviä ainakin joskus, ja ainakin nykyään. Luojan kiitos. Aluksi mulla oli tosi vaikeeta edes antaa Oliviaa mihinkään, mutta pikku hiljaa mä ehkä alan jo vähän oppimaan. Mä voin nauttia elämästä myös silloin, kun mun lapsi ei ole mun kanssa. Ihanaa välillä vaikka vaan kävellä, ilman lasta. Käydä vaikka kaupassa, kun saa ottaa kokonaisia askelia. Saa katsella ympärilleen rauhassa, eikä tarvitse huolehtia muista. Miettiä, että milloinkohan se tyttö taas saa raivarit, millonkohan se herää ja miten saan raahattua kaiken yksin vauvan ja vaunujen kanssa kotiin. Olivia ei nykyään viihdy vaunuissa. Hetken viihtyy ja sit se alkaa se huuto. Ei auta muukun ottaa tyttö syliin ja jatkaa työntämällä vaunuja ja kantamalla vauvaa. Se onkin kiva sit kun oot jossain pienessä kaupassa, missä on ahtaat käytävät. Sen takia mä en nykyään käy usein kaupassa. Mielummin ostan kerran kuussa kaikki ostokset ja pärjään niillä. Onneksi mä tykkään nuudelista. Vaippoja me toki haetaan joka viikko. Silti kun mä vien Olivian hoitoon. Mä saan heti paskamutsi fiiliksen. Ei normaalit äidit vie lastaan näin pienenä hoitoon. Miksi mä en jaksa olla kotona ensimmäistä vuotta? Silti mun lapsella on oikeus olla muidenkin sukulaistensa kanssa, kun vaan mun. En tiedä, kumpikin vaihtoehto on itsekäs. En voi viedä Oliviaa sukulaistensa luo hoitoon, enkä pitää vain itselläni. Ja muutenkin ei Olivia ole vaan mun. Mua oikeesti välillä käy sääliksi muita, niitä ihmisiä joiden kuuluisi olla paljon Olivian elämässä, mutta ei ole. Ne ihmiset jää niin paljosta paitsi. Tätä aikaa ja näitä hetkiä ei saa ikinä takasin.

Niin ja tuohon isä juttuun vielä. Jotenkin mä olin aina toivonut, että mä teen lapset yhdelle miehelle ainoastaan. Ja me kasvatetaan ne yhdessä, ja ollaan ikuisesti toistemme kanssa. Että ainut vaihtoehto olis ydinperhe. No blaa blaa, ei ollu mun tuuria nyt tämä taas. Mä oon miettinyt asioita, ja sitä että sitkun mä joskus löydän sen elämäni miehen. Teen sen kanssa lapsia. Niin Olivia on aina perjaatteessa ulkopuolinen. Mä tiedän itse, mä olen asunut uusioperheessä. Sitten mä eksyn taas ajattelemaan, että onko edes liian aikaista miettiä tätä. En mä ole uusia lapsia vähään aikaan tekemässä. Ja aina Olivialla on biologinen isänsä. Ja kivempi se on, että elämässä on paljon ihmisiä jotka välittää. Ehkä nää mun ajatuksetkin selviää vain ajan kanssa. Eli lukekaa vielä täältä näitä kun voitte, joskus mä tuun häpeissäni poistamaan tän :D

Jos mä huomenna muistan, niin tuun tänne kertomaan Olivian neuvola kuulumiset. Me ollaa tääkin pvä vaan nukuttu, ja mä meen nyt kans jatkamaan unia. Olivia aivan varmasti herää aamuyöstä taas pirteenä leikkimään :D 

Xoxo doris